Muinaisen erakkomunkin matkassa
Olen viimeisen kuukauden matkannut muinaisen, 600-luvun Espanjassa eläneen askeetikkokristityn ja erakkomunkin, Valerius Bierzolaisen, kanssa. Hän nimittäin kirjoitti omaelämäkertansa viimeisenä katumusharjoituksenaan ja tunnustuksenaan – ennen kuin pääsisi paratiisiin, toiseen todellisuuteen ja ikuiseen elämään, ihanille ikivihreille laitumille. – Totta, ennen muinoin kristitytkin haaveilivat tulevaisuudesta! Mistä moinen? No tietenkin siitä syystä, että minulla on tekeillä kirja keskiaikaisesta omaelämäkertakirjallisuudesta. Mutta ei pelkästään. Minua kiehtovat vanhat hengelliset kirjoitusharjoitukset, jollainen Valeriuksen omaelämäkertakin kokonaisuudessaan on: pyrkimys sanallistaa mahdollisimman tarkkaan omat ajatuksensa ja tuntemuksensa, pelkonsa ja murheensa, kaamean ja hirveän kokemuksensa, toiveensa, fantasiansa, unensa ja painajaisensa. Lopullisena toiveena hänellä on päästä omasta todellisuudesta mahdollisimman kauaksi ja muokata itseään niin valmiiksi kuin mahdollista koh