Posts

Progoff-retriittiin laskeutumassa

  Kulunut viikko on mennyt Progoff-päiväkirjaretriitin valmisteluihin. Valmistelu on ohjaajallekin matka, jossa on erilaisia vaiheita. Kokemus on opettanut, että kaikki vaiheet ovat yhtä tärkeitä, mitään ei kannata väheksyä.   Kun nimilistaa alkaa karttua, tiedän että retriitti toteutuu. Se tuntuu aina huikealta. Ohjaaja rakentaa turvalliset kehykset, muokkaa matkaohjelman, mutta jokaisen osallistujan matka on oma. Ja aina uusi ja erityinen, vaikka monissa kohteissa olisi vieraillut moneen kertaan. Tästä se Progoffin harjoitusten voima tuleekin.   Kun retriitti lähestyy, alan kääntyä sisäänpäin. Lueskelen omia Progoff-kirjoituksiani, vaellan menneissä nykyhetkissä. Joskus näen unen. Niin tapahtui viime yönä. Unet kannattaa jakaa harvoille ja valituille, mutta tämän haluan kertoa täällä.   Unessa olin tuttavaporukan kanssa matkalla pienellä laivalla. Ajoimme oman aluksemme liikkuvaan merisatamaan kiinalaisen jättiristeilijän kylkeen tarkoituksenamme nousta

Elif Shafakia ja jaettuja tarinoita Lukukahvilassa

Image
   Lukukahvilan keskiviikkoillassa keskusteltiin turkkilaisen Elif Shafakin romaanista 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa. Romaanissa kuvataan Tequila Leilana tunnetun prostituoidun elämän viimeisiä henkäyksiä roskalaatikossa Istanbulin laitamilla. Sinne tämän on toimittanut kiihkouskovainen, joka oikeamielisen Jumalan nimissä murhaa yhteiskunnan heikompia.      Leilan sydän on pysähtynyt, mutta aivot ja hermoverkko kuljettavat vielä informaatiota. Teoksen ensimmäisessä osassa kuvataan Leilan mieleen tulvivia maku- ja hajumuistoja ja niiden mukanaan kantamaa sekalaista muistoaineista: tapahtumia, ihmisiä, kokemuksia. Näistä kuvista jäsentyy kuva irtolaisnaisen elämästä, joka ei sodanjälkeisessä Turkissa ole ollut helppoa. Avainkokemuksista rakentuu kuitenkin kuva rikkaasta ja arvokkaasta elämästä, johon on kuulunut myös paljon ystäviä ja rakkautta, lämpöä ja huolehtimista. Sateenkaaren kirjava ja monikulttuurinen ystäväjoukko huolehtiikin hänen ruumiin

Mielikuvittelua haudan takaa

Ratkaisukeskeisen psykoterapian koulutukseen kuuluu myös itsetuhoisen asiakkaan kohtaaminen. John Henden, traumaterapeutti, joka työskentelee Britanniassakin jatkuvasti kasvavan sotaveteraanikunnan kanssa, esitteli hyödylliseksi katsottuja menettelyperiaatteita ja myös erinäisiä toiminnallisia harjoituksia. Yksi kirjoitusharjoitus liittyi haudantakaiseen näkökulmaan. Tähän tapaan se meni: Kuvittele, että seisot omalla haudallasi ja alat käydä uudelleen läpi elämääsi. Kirjoita, miltä se nyt näyttää.  Sama harjoitus tunnetaan toki muuallakin – ei vain postraumaattisen taistelustressin hoidossa. Elegantein kirjallisuusterapeuttisin maustein samaisen kuvitteluleikin tarjoilee esimerkiksi Heli Hulmi kirjassaan Kuoleman horisontti ja kirjoitus (2012).  Takana on vanhasta Euroopasta peritty ajatus, että on terveellistä pohtia miltä asiat näyttäisivät, jos omaa elämää ja maailmaa pääsisi tarkastelemaan haudan takaa. Esimerkiksi roomalainen filosofi Seneca kirjoitti, että vasta tarpeeksi etääl

Myöhäismodernin elämän aakkoset

MYÖHÄISMODERNIN ELÄMÄN AAKKOSET Michel Ekman Självbiografiskt lexikon Schildts & Söderströms 2017 Michel Ekmanin Självbiografiskt lexikon on nimensä mukaisesti omaelämäkerrallinen sanakirja, siis oma elämäkulku aakkosittain järjestettynä 25 luvussa: Avsked, Beethoven, Cortison, Direktör, Europa, Fest, Grill, ja niin edelleen aina Ångestiin, Älskaan ja Ön-lukuun asti. Omalla kohdalla kirjan otsikko johti harhaan. Kun näin kirjan mainoksen aikoinaan, luulin että kyse on omaelämäkerran tutkimussanakirjasta, jonkinlaisesta käsikirjasta. Olin ostanut jokin aika sitten ranskalaisen vastaavan ja ajattelin, että nyt on omaelämäkertatutkimus pantu pakettiin myös meillä. Kyse olikin elämäntarinasta. Sitä ei esitetäkään kronologisessa järjestyksessä (onko joku joskus esittänyt? ) eikä suoraviivaisena kasvu- ja kehityskertomuksena, vaan muodikkaamman oloisesti aakkosittain avautuvassa temaattisessa järjestyksessä. Aivan ainutlaatuinen muotoratkaisu ei ole. Mieleen tulee ainakin

Muistoja amerikkalaisen unelman ajoilta

Steven Schrader Se minkä ansaitsimme – kertomuksia New Yorkista . Suomentanut Aleksi Milonoff. Helsinki: LURRA Editions, 2016. (Orig. What We Deserved – Stories from New York Life. ) (252 s.) Kesäkuun alussa minua odotti kotona pieni kirjapaketti. Avasin kuoret. En tiennyt mitä odottaa. Sisällä oli LURRAn kirja. Olen jo alkanut erottaa heidän siniset ja harmaat kantensa, hivenen ankean oloiset, oudossa ristiriidassa niiden sisällä olevien sanataideteosten kanssa. Sellaiseksi tämäkin paljastui, hienon omaperäiseksi omaelämäkerralliseksi teokseksi – vähän sivussa kirjallisen valtavirran kohinasta. Steven Schraderista en ollut aiemmin kuullutkaan. Luin kansiliepeen esittelyt ja googlailinkin vähän tutustuakseni tapaukseen. Se vähäinen tieto mitä löysin – amerikanjuutalainen vuonna 1935 syntynyt, New Yorkissa asuva kirjailija – vastasi täydelleen lukemaani teosta: kertomuksia New Yorkista. Nyt Schrader on myötävirrassa, kirjoittaa muodikkaan omaelämäkerrallisesti. Teoksessaan S

Oman tarinan kirjoittamisen tärkeydestä

Louise DeSalvo: Writing as a Way of Healing. How Telling Our Stories Transforms Our Lives . Boston: Beacon Press, 1999/2000. Lueskelen koko ajan hiljalleen lukemisen ja kirjoittamisen hoitavaa ja parantavaa voimaa käsittelevää kirjallisuutta – uutta ja vanhaa. Nykyään sitä ei ole ihan vähän. Hötön joukosta ei ole helppoa löytää hyvää. Mutta sitäkin on. Louise DeSalvon Writing as a Way of Healing on hyvä (4/5) yleistajuinen tietokirja kirjoittamisen voimasta. Kirjallisuus- ja kirjoittamisterapian ammattilaiselle teos ei välttämättä anna uutta, mutta se on silti hyvä synteesi, parantavien kertomusten ja tutkimustulosten kokoelma, jonka parissa voi viihtyä ja fiilistellä, tehdä muutaman muistiinpanonkin. Voi ihastella sitäkin, kuinka hyviä tietokirjoja yhdysvaltalaiset kirjoittajat ja kustannustoimittajat tekevät: runsas aineisto, kattava lähdeluettelo! DeSalvo kirjoittaa tutkimus- ja kokemustiedon pohjalta. Hän viittaa alan keskeisiin nimiin ja tutkimuksiin, jotka esittelee pät

Kissa Murr seikkailee kotisivuillani

Image
Kotisivuillani seikkaileva kissa on nimeltään Kissa Murr, alun perin saksalaisen kirjailijan E.T.A Hoffmannin luoma romaanihahmo. Kissa Murr ja hänen elämänviisautensa ( Lebensansichten des Kater Murr , 1820) on romaaniparodia Saapasjalkakissan sukuun kuuluvasta kissasta, joka ryhtyy kirjoittamaan omaelämäkertaansa Rousseaun ja Goethen luomien mallien mukaan. Kissa kirjoittaa kuitenkin erehdyksessä elämänhistoriansa isäntänsä käsikirjoituksen kääntöpuolelle, ja tämän vuoksi kirjan lukija joutuu seuraamaan vuoroin Murrin sielun historian käänteitä, vuoroin taas isännän kirjoittamaa elämänkertatekstiä. Olen kuljettanut Kissa Murria mukanani 1980-luvulta asti osana kirjallisuushistorian ja omaelämäkertahistorian opetustani ja myös kirjoittanut hänen omaelämäkerrastaan. Syntymäkertomus esimerkiksi vetää täysin vertoja kuuluisille omaelämäkertakirjailijoille, jotka hekin ovat usein kokeneet syntymänsä ja alkuperänsä poikkeuksellisiksi. Saksalaisen romantikon kirjoittama romaani