Muinaisen erakkomunkin matkassa


Olen viimeisen kuukauden matkannut muinaisen, 600-luvun Espanjassa eläneen askeetikkokristityn ja erakkomunkin, Valerius Bierzolaisen, kanssa. Hän nimittäin kirjoitti omaelämäkertansa viimeisenä katumusharjoituksenaan ja tunnustuksenaan – ennen kuin pääsisi paratiisiin, toiseen todellisuuteen ja ikuiseen elämään, ihanille ikivihreille laitumille. – Totta, ennen muinoin kristitytkin haaveilivat tulevaisuudesta!

Mistä moinen? No tietenkin siitä syystä, että minulla on tekeillä kirja keskiaikaisesta omaelämäkertakirjallisuudesta. Mutta ei pelkästään. Minua kiehtovat vanhat hengelliset kirjoitusharjoitukset, jollainen Valeriuksen omaelämäkertakin kokonaisuudessaan on: pyrkimys sanallistaa mahdollisimman tarkkaan omat ajatuksensa ja tuntemuksensa, pelkonsa ja murheensa, kaamean ja hirveän kokemuksensa, toiveensa, fantasiansa, unensa ja painajaisensa. Lopullisena toiveena hänellä on päästä omasta todellisuudesta mahdollisimman kauaksi ja muokata itseään niin valmiiksi kuin mahdollista kohdatakseen lopulta sen toisen todellisuuden ja uuden itsensä.

Valerius sanallistaa tämän kaiken varhaiskristillisellä kielellä ja askeettisesta arvomaailmasta käsin, mutta en voi olla ajattelematta, kuinka paljon meidän nykyiset hengelliset harjoituksemme - askeesimme, retriittimme, jatkuvat katumusharjoituksemme ja ruumiinkuritusdieettimme, herkeämätön tunnustusvimmamme, halumme sanallistaa tuntomme ja ajatuksemme – muistuttavat tuon muinaisen, yksinäisyydestä ja rauhasta haaveilleen erakkomiehen toimia.

Myöhäismoderni maailmamme on aivan toinen kuin länsigoottien Espanja 600-luvulla, mutta yhtä sekasortoiselta se tietystä kulmasta katsottuna vaikuttaa. Valeriukselle ruumis edustaa turmeltuneisuutta, josta on päästävä eroon. Meille taas ruumillisuus on ihan jees, ja kuitenkin etsimme kiihkeästi henkisyyttä ja kidutamme ruumiitamme kahvakuulilla ja dieeteillä. Meitä yhdistää Valeriukseen herkeämätön halu muokata itseämme. Haluamme päästä eroon vanhasta itsestämme ja odotamme uuden voimaantuneen itsemme tulemista. Keskeisenä välineenä sekä Valeriuksella että meillä: luoda kirjoittamalla itselle uusi identiteetti.

Valerius jäi odottamaan Jumalalta muodonmuutosprosessinsa viimeistä viilausta. Kuka meidän prosessimme allekirjoittaa?

Comments

Popular posts from this blog

Myöhäismodernin elämän aakkoset

Muistoja amerikkalaisen unelman ajoilta

Kissa Murr seikkailee kotisivuillani