Progoff-retriittiin laskeutumassa
Kulunut viikko on mennyt Progoff-päiväkirjaretriitin valmisteluihin. Valmistelu on ohjaajallekin matka, jossa on erilaisia vaiheita. Kokemus on opettanut, että kaikki vaiheet ovat yhtä tärkeitä, mitään ei kannata väheksyä. Kun nimilistaa alkaa karttua, tiedän että retriitti toteutuu. Se tuntuu aina huikealta. Ohjaaja rakentaa turvalliset kehykset, muokkaa matkaohjelman, mutta jokaisen osallistujan matka on oma. Ja aina uusi ja erityinen, vaikka monissa kohteissa olisi vieraillut moneen kertaan. Tästä se Progoffin harjoitusten voima tuleekin. Kun retriitti lähestyy, alan kääntyä sisäänpäin. Lueskelen omia Progoff-kirjoituksiani, vaellan menneissä nykyhetkissä. Joskus näen unen. Niin tapahtui viime yönä. Unet kannattaa jakaa harvoille ja valituille, mutta tämän haluan kertoa täällä. Unessa olin tuttavaporukan kanssa matkalla pienellä laivalla. Ajoimme oman aluksemme liikkuvaan merisatamaan kiinalaisen jättiristeilijän kylkeen tarkoituksenamme nousta