Elif Shafakia ja jaettuja tarinoita Lukukahvilassa

 

 Lukukahvilan keskiviikkoillassa keskusteltiin turkkilaisen Elif Shafakin romaanista 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa. Romaanissa kuvataan Tequila Leilana tunnetun prostituoidun elämän viimeisiä henkäyksiä roskalaatikossa Istanbulin laitamilla. Sinne tämän on toimittanut kiihkouskovainen, joka oikeamielisen Jumalan nimissä murhaa yhteiskunnan heikompia. 

 

 

Leilan sydän on pysähtynyt, mutta aivot ja hermoverkko kuljettavat vielä informaatiota. Teoksen ensimmäisessä osassa kuvataan Leilan mieleen tulvivia maku- ja hajumuistoja ja niiden mukanaan kantamaa sekalaista muistoaineista: tapahtumia, ihmisiä, kokemuksia. Näistä kuvista jäsentyy kuva irtolaisnaisen elämästä, joka ei sodanjälkeisessä Turkissa ole ollut helppoa. Avainkokemuksista rakentuu kuitenkin kuva rikkaasta ja arvokkaasta elämästä, johon on kuulunut myös paljon ystäviä ja rakkautta, lämpöä ja huolehtimista. Sateenkaaren kirjava ja monikulttuurinen ystäväjoukko huolehtiikin hänen ruumiinsa saattamisesta kirjan toisessa osassa, josta ei myöskään puutu komiikkaa. Kolmannessa osassa Bosborin sillalta mereen heitetyn Leilan sielu pääsee vapauteen ja yhtyy Istanbulin suuriin vesiin ja ikuisiin virtauksiin.   

 

Haudantakaista kerrontaa edustavaksi teokseksi Shafakin romaani on monella tavalla hieno poikkeus. Taaksepäin katseleva elämäntarinan kerronta ei siinä edusta syytöstä eikä haudantakaista kostoa, vaan päinvastoin toimii Leilan arvon palauttamistarinana. Samalla kuoleman perspektiivi edustaa jatkuvuutta, ikuista elämää. Yksittäinen ihminen on osa suurempaa kokonaisuutta.

 

Lukukahvilan naiset osasivat arvatenkin antaa arvoa Shafakin myönteiselle, toivon näkökulmaa vaalivalle kerronnalle. Puheeksi tulikin yhteisöllisyys ja kuulumisen tunne, joista meillä länsimaisissa yksilökeskeisissä yhteiskunnissa on suoranaista puutetta. Etenkin kriisiaikoina, jollaisia nyt eletään, tarvitaan ystäviä ja yhteisöjä kannattelemaan ja auttamaan jaksamaan – elämässä ja kuolemassa.

 

Lukukahvila ei ole terapiapiiri, vaan luovan lukemisen lukupiiri. Lukukahvilan naisryhmästä on kuitenkin vähitellen muodostunut moniarvoinen ja empaattinen, toisistaan huolta pitävä ryhmä, joka tuo elämään vakauden ja juurevuuden tuntoa. Näin yksi osallistuja keskiviikkoisessa istunnossa totesi. Lähemmäksi toisiaan nämä eri taustoista ja ammateista tulevat naiset ovat tulleet yhdessä luetun kirjallisuuden, jaettujen tarinoiden ja keskustelujen myötä. Eikä ole ihan harvinaista, että joku kertoo alkupiirissä, miten on jo lukiessaan ennakoinut toisten näkökantoja, alkanut jo mielessään käydä keskustelua toisten kanssa. Näin toisten tarinat ruokkivat omaa mieltä.

 

 

Elif Shafak: 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa. Suomentanut Maria Erämaja. Gummerus, 2021. 

 

 

 

 

Comments

Popular posts from this blog

Mielikuvittelua haudan takaa

Myöhäismodernin elämän aakkoset

Kissa Murr seikkailee kotisivuillani